Ensimmäinen sivuaineen tentti

On aika rikkoa blogihiljaisuus kertomalla Kirjallisuuden analyysi ja opettaminen -kurssin keskiviikkoisesta tentistä. Tenttiaika oli 120 minuuttia. Kaunokirjalliset teokset (Kuvitteluleikki, Vaarallinen juhannus ja Tiitiäisen satupuu) saivat olla mukana tentissä.

Vastaa kaikkiin kysymyksiin.

1. Määrittele lyhyesti seuraavat käsitteet, havainnollista esimerkein, jos mahdollista.
a) hermeneutiikka
b) metafora (anna myös esimerkki metaforasta Tiitiäisen satupuusta ja perustele valintasi)
c) fokalisaatio [tarkemmin fokalisaatiosta englanniksi esimerkiksi The living handbook of narratology -verkkoartikkelissa]
d) itsensä paljastava kertoja

Neljä käsitteen määrittelyä, joihin ei kannattanut tarttua liian pitkäksi aikaa, jotta vastausaikaa riittäisi myös seuraaviin kysymyksiin. Hermeneutiikka yllätti hieman, kun siitä ei ollut puhetta luennoilla, tosin tenttiin kuuluva Kai Mikkosen Lukeminen tulkintana -artikkeli käsitteli hermeneutiikkaa laajasti.

Kielioppi – välttämätön paha?

Törmäsin Mattiin rapussa palatessani yliopistolta. Hän huomasi kainalossani olevat kirjat ja sanoi minulle:

"Pilkkusäännöt ja
muu koulun kielioppi."

"Tekee hulluksi?" ehdotin.

[Matti mulkoili minua vihaisesti.]

"On turhauttavaa?" jatkoin
ja yritin hymyillä.

"...tu mitä paskaa!" hän huusi
ja paiskasi oven perässään kiinni.

Minäkin olen usein miettinyt, miksi peruskoulussa opetetaan kielioppia. Ehkä kysymykseni on kuitenkin väärin muotoiltu. Suomen kielen (äidinkielen) opetus on jo itsessään oppia kielestä, siis kielioppia. Ehkä näen kieliopin opettamisen liian mustavalkoisena. Valitettavan monelle kieliopista tulee mieleen pelkästään Matin kiroamat pilkkusäännöt sekä sanaluokka- ja sijamuotokuulustelut.

Kirja kainaloon ja toinen tyynyn alle. Olisiko kielioppisäännöt
mahdollista oppia oleskelemalla niiden läheisyydessä?

Olipa kerran sillisalaatti

Helsingin yliopiston OKL:n tarjoama äidinkieli ja kirjallisuus -sivuaine jakaantuu suomen kielen ja kotimaisen kirjallisuuden opintojaksoihin. Nyt ensimmäisessä jaksossa opiskelen kahta kurssia, jotka ovat viiden opintopisteen suomen kieli ja sen rakenteiden opettaminen (SKRO) ja kolmen opintopisteen kirjallisuuden analyysi ja opettaminen (KAJO).

Ainakin paperilla ensimmäisen jakson opiskelusta 63 % kohdistuu suomen kieleen ja 37 % kirjallisuuteen. Seuraavassa jaksossa suomen kielen ja kirjallisuuden suhteellinen osuus kääntyy päälaelleen.

Blogin motiivista ja sivuhenkilöistä

Opintojakso suomen kieli ja sen rakenteiden opettaminen, joka tästä lähin lyhentyy muotoon SKRO, on puhdasta kielioppia. Kurssilla on 40 tuntia kontaktiopetusta: 18 tuntia luentoja, jotka ovat yhteisiä S2-opiskelijoiden kanssa ja 22 tuntia ryhmäopetusta, jolloin ~12 henkinen äidinkieli ja kirjallisuus -sivuaineopiskelijaporukkamme saa opettajan jakamattoman huomion.

Loput viiden opintopisteen eteen tekemästä työstä, laskennallisesti 95 tuntia, pitäisi kerryttää omatoimisesti opiskelemalla. Osittain tästä syystä perustin tämän blogin. En halua viettää aikaani pelkästään artikkeleita ja kielioppia lukemalla, joten päätin fantasioida kirjavan joukon lukijoita, joille jäsennän sivuainekursseilla oppimaani.

Matkakertomuksellani suomen kielen ja kirjallisuuden ihmeelliseen maailmaan haluan tehdä vaikutuksen seinänaapuriini näkymättömään Ninniin, nuoreen naiseen, josta tiedän vain hiusten värin ja postiluukkuun merkityn sukunimen.

Tarkoituksenani on myös voittaa puolelleni ensimmäisessä kerroksessa asuva nuori ja nenäkäs Matti, joka uskoo olevansa verbaaliakrobaatti vailla vertaa. Tämä sanataituruuden suomenmestari on koko 15 vuoden elämänkokemuksellaan sitä mieltä, ettei hänen äidinkielen opettajallaan ole enää mitään opetettavaa. Voi Matti, kuinka väärässä oletkaan!

SKRO:n anatomia

Olen muuttanut tämän kirjoituksen otsikkoa jo useaan kertaan. Tekstin punainen lanka on vaihtunut silliparveen. Siitä huolimatta haluan palata lopuksi alkuperäiseen asiaani eli SKRO-kurssin esittelyyn.

Alustavasti opintojakson luennot on otsikoitu seuraavasti: [Metakielen] termejä, äänteet ja morfofonologia, sanaluokat / nominityypit, sanaluokat / verbityypit, lausetyypit, yhdistäminen ja johtaminen, semantiikka ja pragmatiikka, syntaksin ja semantiikan rajalla.

Ryhmätunneilla on luvassa sanelun ja oikeinkirjoituksen arviointia, aste- ja vokaalivaihtelujen induktiivista tutkimista, nominien taivituksen harjoittelua / didaktisten ratkaisujen pohtimista, tekstuaalisen intervention käyttöä tempusten opiskelussa, oppilastekstien lausetyyppi- ja sanastoanalyysiä – kongruenssia ja pilkun viilaamista unohtamatta.

Olen vihdoin suurten asioiden äärellä. Seuraavalla kerralla ponnistan prologin pomppulaudalta ja sukellan suoraan syvään päähän. Toivottavasti en tule troolatuksi sivuun aiheestani.

LUEMINUT.TXT

Hyvä tuleva erikoistuja!

Tervetuloa äidinkielen ja kirjallisuuden (25 op) sivuaineopintoihin, jotka alkavat syyskuussa 2013 ja jatkuvat huhtikuulle 2014. Laitan tähän liitteeksi alustavat aikataulut. --

Tämä blogi kronikoi minun, 3. vuosikurssin luokanopettajaopiskelijan, vaiheita äidinkielen ja kirjallisuuden sivuaineen parissa. Blogi toimii henkilökohtaisena oppimispäiväkirjana ja motivaation lähteenä, mutta tarjoaa toivottavasti mielenkiintoista luettavaa suomen kielestä ja kirjallisuudesta kiinnostuneille henkilöille, opettajille, opiskelijakollegoilleni, muulle lähipiirilleni, vaanijoille, sillan alla asuville peikoille ja muille blogien suurkuluttajille.

Alussa oli sana ja epäjärjestys

[18:48] Minä: pitäis uudelle blogille keksiä nimi
[18:48] Minä: aattelin aloittaa julkisen oppimispäiväkirjan äikän sivuaineesta
[20:57] Hän: painetta
[20:57] Hän: hmm joku nimi
[21:03] Minä: joku meta-johdannainen?
[21:03] Hän: meta on ällö sana
[21:03] Minä: metakka
[21:03] Hän: se loppu ei aukene mule
[21:03] Hän: l
[21:03] Hän: ainakaan
[21:03] Hän: siis ainakaan mulle
[21:03] Hän: hmm
[21:04] Minä: ja mä en oo akka :/
[21:05] Hän: hmm no tarvitaan joku a-, ta- tai eta-alkuinen äikkään/kirj. liittyvä sana
[21:07] Minä: kieliknoppi?
[21:07] Minä: kielioppipoika
[21:08] Hän: hmm
[21:10] Minä: syntaksikuski
[21:10] Hän: kelpuutetaan
[21:10] Hän: paras tähän mennessä.
[21:11] Minä: nollapersoona
[21:11] Hän: nollapersoona on vähä julma'
[21:12] Minä: kingkongruenssi
[21:12] Hän: rektiohäiriö.
[21:12] Minä: :D
[21:12] Hän: no se ei ollu mun ite keksimä. :D
[21:12] Hän: haalarimerkki.
[21:12] Hän: "rektiohäiriöstä voi puhua"
[21:12] Hän: kielenhuoltoajo sallittu
[21:12] Hän: hmm mitäs muita merkkejä meil oli.
[21:15] Minä: tänään alko Suomen kieli ja sen rakenteiden opettaminen
[21:15] Hän: UH! ihanaa
[21:15] Minä: huomen kirjallisuuden analyysi ja opettaminen
[21:18] Minä: sana-anarkia
[21:18] Minä: sanarkia?
[21:18] Hän: sanarkia on hyvä
[21:19] Minä: siin tulis arki kans :)
[21:19] Hän: sanarkia vai sanarkiaa
[21:25] Minä: en ymmärrä partitiivi-blogeja
[21:25] Hän: njoo
[21:25] Minä: niiltä puuttuu kunnianhimoa?
[21:25] Minä: :D
[21:25] Minä: "-- toimintaa ei saateta loppuun tai se ei ylipäätään tapahdu"
[21:26] Minä: -- (en osta autoa), tai toiminta on inherentisti imperfektiivistä, ts. se ei voi johtaa konkreettiseen tulokseen tai muutokseen kohteen tilassa, joten tiettyjen verbien objekti on aina partitiivissa (katselen televisiota, rakastan sinua).
[21:26] Minä: sanarkia it is, en tee tosta sen isompaa kynnystä
[21:27] Hän: oui.
[21:27] Minä: partitiivi-blogit kuulostaa siltä, että siinä vaan harrastellaan ja/tai ei jakseta keskittyä/paneutua siihen varsinaiseen asiaan
[21:28] Hän: harrastelen elämistä
[21:28] Hän: partitiiviyhteiskunnassa
[21:28] Minä: tai sitten jotain pimitetään, jätetään kertomatta/kiroittamatta