En kuitenkaan valita, itse olen opintoni valinnut. Mielestäni tilanteeni on jopa kadehdittava. Kun muut lukevat kirkasvalolampun ääressä etiikkaa tai maailmanhistoriaa, voin käpertyä peiton alle nauttimaan Muumilaakson marraskuusta ja muista kaukaisista maailmoista. Olenkin viime aikoina kantanut kirjastosta kymmenittäin kaunokirjallisuutta lasten- ja nuortenkirjallisuus -kurssia varten.
 |
| Raskasta luettavaa, kuvassa oleva kirjat painavat 6,8 kiloa. |
Kurssin opettaja laati meille kirjallisuuslistan, josta saamme koostaa osin vapaasti oman kurssilukemistomme. Kaikille yhteisinä ja pakollisina kirjoina ovat alkuperäisen ilmestymisvuoden mukaisessa järjestyksessä:
- Jörö-Jukka (Heinrich Hoffmann, 1845)
- Vattumato (Zacharias Topelius, 1854: kuvitus Maija Karma, 1984)
- Maameren velho (Ursula K. Le Guin, 1968)
- Muumilaakson marraskuu (Tove Jansson, 1970)
- Ladaromaani (Wolfgang Herrndorf, 2010)
- Punainen kuin veri (Salla Simukka, 2013)
- Vain pahaa unta (Aino & Ville Tietäväinen, 2013)
Lisäksi jokaisen kurssilaisen on luettava muutama Grimmin veljesten satu Jänicken ja Suomisen suomentamana sekä täydennettävä kirjallista tietämystään lukemalla vähintään yksi listalla oleva tyttö- ja poikakirja, humoristinen lastenkirja ja lasten runoja.
Palaan varmasti myöhemmissä blogikirjoituksissa tarkemmin yksittäisiin teoksiin tai lastenkirjallisuuden eri genreihin. Nyt sukellan kuitenkin takaisin Maameren maailmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti