Maailmanluokan ongelma

Lukeminen on minulle yksi selviytymiskeinoista, jonka ansiosta pimeä vuodenaika tuntuu siedettävältä. Ehdinkin fiilistellä myös täällä blogin puolella, että olen saanut oikein luvan kanssa lukea lastenkirjallisuutta synkkinä syysiltoina.

Peruskouluikäisenä pakenin kirjojen pariin myös kesällä. Palasin elokuussa kalpeana kouluun, koska olin viettänyt suurimman osan kesälomastani sisällä tai enintään ulkona varjossa lukien.

Yläasteen äidinkielenopettaja laittoi meidät lukemaan Veikko Huovisen Hamsterit-romaanin (1957). Luulen, että olin ainoa luokaltani, joka oikeasti nautti kirjan lukemisesta.

Kuitenkin vasta nyt kirjojen haalimiseni sai uudet mittasuhteet, kun kaupungin kirjaston lainausautomaatti väläytti ruudulleen virheilmoituksen. Ilmoitus oli sen verran kryptinen, että ajattelin ensin sen olevan jokin tekninen vika. Sama vika toistui, vaikka kokeilin toista kirjaa ja vaihdoin jopa lainausautomaattia.

Lopulta kirjastovirkailija huomasi hämmentyneen ja pulleaposkisen kirjahamsterin. Kirjastotäti selitti lempeällä äänellä, että virheilmoitus tarkoitti niteiden lainarajan ylittymistä. En siis voi hilloa hallussani kuin enintään 40 nidettä kerrallaan.

Kyynel oli vierähtää tänään kirjastossa, kun kotiin
ei voinutkaan kantaa rajattomasti kirjoja.

Miten tähän on tultu, saattaa jo(t)ku(t) huolestuneista lukijoistani kysyä. Kaikki pysyi vielä hyvin hallussa lasten- ja nuortenkirjallisuuden kurssin ajan, mutta innostuin haalimaan Asterixeja ja erilaisia tietokirjoja tammi-helmikuun opetusharjoittelua varten.

Ote lainaamistani kirjoista. Täysi lista koko komeudessaan.

Osa lainatuista kirjoista on jo luettu, mutta en ole raaskinut palauttaa niitä, koska pedagogiset muistiinpanot on vielä tekemättä. Huomioita kirjoista tullee myös tänne blogin puolelle. Onneksi minulla on koko joulukuu aikaa käydä listaa läpi. Kolmannessa jaksossa aika kuluu opetusharjoittelun ja pääaineopintojen lisäksi kirjallisuuden klassikoiden parissa.